sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Eka kerta

Kuuntelin tässä muutama päivä sitten kappaletta jonka sanat menivät suurin piirtein näin: "Eka kerta aina jännittää, silloin kaipaa vierelleen tosiystävää." En voinut olla miettimättä omaa ensimmäistä kertaani Vieraassa maassa, hyvän ravintolan vessassa, vieraan tarjoilijan väkisin ottamana. Mietin kokemustani ja kaikkea siihen liittyvää, sitä hyvää ja sitä pahaa. Tapahtuneesta on nyt reilu vuosi. Aluksi en uskonut voivani selvitä siitä. Halusin työntää kaiken pois mielestäni. Näin painajaista ja pelkäsin kaikkea. Ajan kanssa olen alkanut miettimään mitä hyvää olen tapahtuneesta saanut. Kasvoin ihmisenä, opin paremmin ymmärtämään mitä tarkoittaa tulla raiskatuksi, uskoani ihmisten hyvyyteen koeteltiin. Olen yhä usein peloissani ja osaltani olen pettynyt. Jokaisen ihmisen täytyy ensin perustella tekonsa itselleen, haluaisin tietää tämän miehen perustelun. Haluaisin tietää miksi tämä mies halusi ottaa minulta pois neitsyyteni, turvallisuuden tunteeni, kykyni olla suhteessa pelkäämättä miestä, kykyni sataprosenttisesti luottaa ihmisiin. Minulta vietiin kyky nauttia haluavista katseista, koska nyt joka kerta näen tuossa katseessa sen miehen, enkä edes muista tarkalleen mitä tapahtui. Toivottavasti vielä jonain päivänä muistini palautuu ja olen valmis kohtaamaan viimeisetkin asiat. En tunne vihaa enkä oikeastaan ole edes surullinen. Jollain tapaa vain tyhjä olo. Minulta otettiin jotain minkä olisin halunnut jakaa minulle tärkeän ihmisen kanssa. Ihmisen joka olisi ymmärtänyt hetken tärkeyden. Kai enemmän kuin mitään muuta, haluaisin tietää miksi niin tapahtui ja miten mies selitti tekonsa itselleen.