Kävelin tänään bussipysäkiltä kotiin ja ulkona oli jo pimeää. Olen aina pelännyt pimeää todella paljon ja viime vuosina vielä enemmän kuin ennen. Tänään kuitenkin huomasin ensimmäistä kertaa voivani kävellä rauhassa, ilman pelkoa ja ahdistusta. Rupesin väkisinkin miettimään mikä oli viimepäivinä muuttunut ja saanut pelkoni menemään pois. Toki aikaa on kulunut paljon enkä enää ole ihan lapsi joten luonnollistakin on että pelot pikkuhiljaa väistyvät. Mutta miksi juuri nyt? Silloin siinä kävellessäni päässäni syntyi ajatus siitä, että kun nyt olen jälleen joutunut kohtaamaan uusia ikäviä asioita, ovatko ne auttaneet minut vanhojen asioiden yli? Annettiinko minulle yksi ikävä asia lisää vain, jotta voisin toipua vanhoista haavoistani. En tiedä onko näin mutta ajatus siitä ainakin jollain lailla auttaa minua jaksamaan. Ehkä kaikelle sittenkin on tarkoitus.