maanantai 9. helmikuuta 2009

Ymmärtämisasiaa

Mikä siinä on, että ihmiset ymmärtävät toisen tuskaa mutta eivät kuitenkaan tee asialle mitään? Mitä hyötyä on toiselle siitä että häntä ymmärretään jos sitä ei kuitenkaan tuoda esille? Sehän on sama kuin ei olisi ymmärretty ollenkaan. Ei toinen saa tietää kuitenkaan. Sitten toinen vain on itsekseen ja miettii että miksi häntä ei ymmärretä. Jossain vaiheessa olisi hyvä näyttää että ymmärtää toista ja että tietää että toisella ei mene hyvin. Jossain vaiheessa olisi aika auttaa. Muuten tulee taas lisää itsemurhia ja sitten mietitään miksi ei sanottu mitään sillon kun toinen vielä eli. Puhukaa ihmiset vielä kuin voitte! Kadutte muuten vielä myöhemmin.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Kävelen pimeää käytävää. Pelkään pimeää enkä tiedä, miksi kävelen tätä samaa pimeää käytävää joka päivä. Joka yö minä pelkään. Pelkään sitä unta mikä tuo kaiken minun luokseni uudestaan. Kaikki ne kokemukset joita en koskaan päässyt karkuun, kaikki ne kuvitelmat, joista joskus tulee totta. Ehkä tämä vielä joskus helpottaa, en tiedä. Juokseminen ei auta. Menneisyys takana saavuttaa minua, tulevaisuus edessä juoksee luokseni. Seison näiden kahden ajan törmäyspisteessä. Kaadun ja olen jälleen rikki.