Kävelen pimeää käytävää. Pelkään pimeää enkä tiedä, miksi kävelen tätä samaa pimeää käytävää joka päivä. Joka yö minä pelkään. Pelkään sitä unta mikä tuo kaiken minun luokseni uudestaan. Kaikki ne kokemukset joita en koskaan päässyt karkuun, kaikki ne kuvitelmat, joista joskus tulee totta. Ehkä tämä vielä joskus helpottaa, en tiedä. Juokseminen ei auta. Menneisyys takana saavuttaa minua, tulevaisuus edessä juoksee luokseni. Seison näiden kahden ajan törmäyspisteessä. Kaadun ja olen jälleen rikki.