Mikä siinä on että aina haluaa sitä, mitä ei voi saada? Pieni merenneito halusi olla ihminen, pinokkio halusi olla oikea poika, Shrekin Fiona halusi olla normaali ihminen, ja ennen kaikkea, miksi ihminen haluaa aina olla sitä mitä ei ole tai ei voi saavuttaa? Itse usein yllätän itseni haaveilemasta siitä millaista olisi jos olisin aikuinen tai jos asuisin omillani tai jos ei olisi koulua tai jos.. Kuitenkin usein jos menettää jotain, myös sen jälkeen ymmärtää, mitä itsellä oli ennen menetystä. Ja sitten alkaa taas miettiminen mitä jos olisin sanonut, mitä jos olisin tehnyt.. Onko se ihmisen geeneihin kirjoitettu ettei osata olla onnellisia ja iloita asioista niin kuin ne ovat vai onko se vain yleistä ihmisen tarvetta valittaa jostain, vaikka sitten vain itselleen?
Olen monta vuotta miettinyt, millaista elämäni olisi jos minulla olisi enemmän kavereita koulussa ja jos ihmiset katsoisivat minua ylöspäin. Viimeyönä näin kuitenkin unta siitä miten valitsin puoleni luokassa. Ja aamulla mietin miksi unessanikin valitsin sen ei-suosittujen puolen. Ja nyt jonkin aikaa mietittyäni alan ymmärtää että itseasiassa valitsemani puoli ei olekaan niin huono. Minulla on ystäviä jotka oikeasti välittävät siitä miten voin ja mitä minulle kuuluu. Eikä minua haittaa se ettei minua ihailla. Voin elää ihaillen itse itseäni. Mielestäni olisikin siis tärkeää että kaikki löytäisivät omasta elämästään sen asian johon voisivat olla tyytyväisiä. Löytäisivät sen tekemänsä valinnan, ja miettisivät miksi valitsivat niin, ja miksi juuri se on paras vaihtoehto. Koska ei elämä sillä helpotu, että miettii miten asiat olisivat voineet olla. Kaikki on omista ajatuksista kiinni.