Painoasiaa

Painosta puhuminen on tabu. Aina ollut ja aina tulee olemaan. Se miten eri kulttuureissa suhtaudutaan painoon vaihtelee suuresti. Saako turistille kuitenkaan huomauttaa mitään painosta vaikka se olisi tarkoitettu positiivisena? Ja entä väärin ymmärretyt kommentit, onko niistä oikeus loukkaantua vai pitäisikö ne vain sivuuttaa siinä missä kaikki muutkin kommentit. Entä jos jollain on oikeus huomauttaa painosta niin kenellä se sitten on? Omalla perheellä, ystävillä, tuntemattomalla vai ravitsemusterapeutilla? Ja onko sekään oikeutettua että usein läheisen negatiivisena ymmärretty kommentti satuttaa enemmän kuin tuntemattomalta tullut kommentti? Eikö olisi reilua sivuuttaa kaikki kommentit samalla arvolla, miettimättä sitä keneltä kommentti tulee? Ettei läheisten tarvitsisi kärsiä suurempia omantunnontuskia toisen satuttamisesta kuin mitä tuntemattomien täytyy, etenkin kun tuntemattomia tuskin kiinnostaa. Eikö jokaisella olisi oikeus painaa juuri sen verran kuin painaa ja kenelläkään ei oliisi mitään sanottavaa siihen, ei negatiivista eikä positiivista. Kuitenkin painosta huomautettaminen aiheuttaa huomattavasti enemmän pahaa kuin hyvää mieltä.

Kuolleen miehen askeleet

Kävellen, matkalla minnekään. Istuen, ajatuksella tulevaan. Maaten, matkalla menneeseen? Kuollut, askeleet painautuneet multaan. Reitti yhä tallella, jonkun toisen kuljettavaksi. Jatkaako kukaan kulkua, pysyykö hengissä loppuun asti? Kuopataanko, korvataanko, annetaanko anteeksi? Unohdettujen muistojen maa. Kukkaniityllä yksi ystävistään, unohtaa mustan sydämen puhdistaa. Ikuinen kuolema kauniin peilin takana. Selviätkö kulta? Minun täytyy nyt mennä. Tuut, tuut, tuut. Katkaistun puhelun hälytysääni roikkuu ilmassa. Viimeinen asia mitä kuulet, kaikuu mielessä. Tuut, tuut, tuut.