perjantai 17. huhtikuuta 2009

Kuolleen miehen askeleet

Kävellen, matkalla minnekään. Istuen, ajatuksella tulevaan. Maaten, matkalla menneeseen? Kuollut, askeleet painautuneet multaan. Reitti yhä tallella, jonkun toisen kuljettavaksi. Jatkaako kukaan kulkua, pysyykö hengissä loppuun asti? Kuopataanko, korvataanko, annetaanko anteeksi? Unohdettujen muistojen maa. Kukkaniityllä yksi ystävistään, unohtaa mustan sydämen puhdistaa. Ikuinen kuolema kauniin peilin takana. Selviätkö kulta? Minun täytyy nyt mennä. Tuut, tuut, tuut. Katkaistun puhelun hälytysääni roikkuu ilmassa. Viimeinen asia mitä kuulet, kaikuu mielessä. Tuut, tuut, tuut.

Ei kommentteja: