Menneisyys on tulevaa

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Pala palalta murtui pois. En uskonut sitä. En halunnut. Käänsin katseeni tielle ja jäin odottamaan. Odottamaan uutta aamua. Uutta ystävää. Uutta, joka olisi valmis särkymään puolestani. Ketään ei tullut.
Lähettänyt Waterfall klo sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Blogiarkisto

  • ►  2010 (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2009 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  helmikuuta (2)
  • ▼  2008 (5)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ▼  elokuuta (4)
      • Hän istui lattialla jalat levällään kuin pieni lap...
      • Sana. Illuusio. Harhakuva. Mistä sitä koskaan tiet...
      • Pala palalta murtui pois. En uskonut sitä. En halu...
      • Lattialla on tyhjä maljakko. Se on särkynyt. Etkö ...