lauantai 23. elokuuta 2008

Sana. Illuusio. Harhakuva. Mistä sitä koskaan tietää, mikä merkitys sanoilla on. Kuulija. Merkitystä ei ole sanotulla, vaan kuullulla, ja sillä, mitä jätetään sanomatta. Merkityksettömästä tulee merkiätyksellistä vasta kun se jätetään sanomatta. Mutta eihän kukaan halua kuulla lauseen loppua. Ihmiset haluavat uskoa.
Kysytään johdattelevia kysymyksiä ja suututaan jos vastaus ei mielytä. Eihän nainen, joka on valmistautunut juhliin monta tuntia, halua kuulla mitään pahaa. Kysymys "Miltä näytän?" onkin vain retorinen kysymys, johon on kuitenkin pakko vastata kuulijan toivomalla tavalla. Ei voi vastata "Rumalta", tai "Samalta kuin aina". On vastattava niin, että kuulija on tyytyväinen. Koskaan ei siis voi tietää, milloin toinen todella tarkoittaa sanojaan. Jäljelle jää vain se, mihin uskomme. Mikään sanottu ei koskaan ole todellista. Sanottu muuttuu kuulijan mukaan koska kuulemme, mitä haluamme kuulla.

Ei kommentteja: